Pitäähän kässämessuilla uudet vaatteet olla

Taas oli todella järkevää huomata viime tipassa Tampereen käsityömessuja edeltävänä iltana, ettei ole seuraavaksi päiväksi vaatteita. Tai onhan niitä vaatteita; kaupasta ostettuja ja itse ommeltuja vaatehuoneellinen, mutta kyllä nyt piti jotain uutta saada! Niinpä koneet laulamaan ja messuja varten valmistui PaaPiin ihanasta Sato-nimisestä luomutrikoosta tunika. Kuosin on suunnitellut PaaPii Designin Anniina Isokangas. Kankaan ostin vähän aikaa sitten Tukholman Syfestivalen-messuilta, jossa kävimme yhdessä Minnan kanssa.

Tämän kankaan kanssa oli sama ongelma kuin aiemmin Majapuulta ostettujen perhosten kanssa; yksinään se ei sovi minulle vaan jotain väriä oli saatava pehmentämään vaatetta. Lisäsin tähänkin väriksi vanhaa roosaa. Pääntien ja kaaritaskujen reunan huolittelin samanvärisellä trikoolla, mitä on kaaritaskuissakin käytetty. Kun olin kesällä ommellut tuon perhosmekon, näin aika pian sen jälkeen loistavan ohjeen tuollaisen taskun ompelemiseen. Tuhat kertaa järkevämpi ompelujärjestys kuin minun versiossani. Hetken etsin netin syövereistä ohjetta, kunnes löysin sen Unelmallisen blogista :) Kiitos!

Tunika on muokattu Ruskamekon kaavasta jättämällä savupiippukaulus pois ja lyhentämällä sekä muokkaamalla helma tunikaksi. Metrin kangaspalasta riitti juuri ja juuri 3/4-hihat, jotka ovat kylläkin mieleiset ja olisin ommellut ne joka tapauksessa.

Kaava: Ruskamekko (koko XS), Pikku Piltti

Kangas: Sato-luomujersey, PaaPii Design & muut kankaat, Jätti-Rätti

Harmi, ettei kuvissa näy ollenkaan kesällä Vero Modasta löytämieni housujen kangas. Niissä on jännä hieman metallisen kiiltävä pinta, joka sopi tämän tunikan kanssa loistavasti. Kaiken lisäksi housut ovat todella mukavat päällä. Suomen talvi ja jatkuva pimeys on haasteellista aikaa blogikuvien ottamiselle varsinkin, kun itse kyllä on harrastanut valokuvausta pitkään, mutta kuvat joutuu ottamaan mies, joka ei todellakaan ole tämän perheen kuvauksista vastaava...

Tampereen käsityömessut olivat hyvät, isot ja mielenkiintoisat. Siellä kului koko päivä ja seuraavaa vuotta koskien puhuttiin Minnan kanssa, että vietetään käsityömessuilla kaksi päivää. Kun yhden päivän aikana yrittää koluta messut läpi, iskee vain ahdistus, ähky ja väsymys ;) Paljon oli siis nähtävää!

-Jaana-

Joulusikermää pikkujouluun

Kovin paljon ei jouluisia trikookankaita ole markkinoilla näkynyt. 

Liekö syynä, että joulun aika nyt kuitenkin on niin kovin lyhyt ettei nähdä järkeväksi valmistaa vaatteita jouluisella teemalla, niitä vaatteista kun trikoosta yleensä tehdään. 

Jouluinen puuvilla onkin sitten ihan eri juttu, ja niitä löytyykin vaikka kuinka paljon ja vaikka millaisilla kuoseilla. Siinä tietenkin se, että sen jouluisen tyynyliinan, verhon, pöytäliinan tai muun voi laittaa useampana jouluna esille kun taas se trikoinen jouluvaate tuskin mahtuu käyttäjälleen enää seuraavana jouluna, varsinkaan jos kyse on lapsesta.

Itse koitan pitää hillittyä linjaa myös niissä jouluna esillä olevissa sisustuskankaissa ja vaikka se samainen hillitty linja alkaa pikkuhiljaa hiipimään myös lasten vaatetukseen, oli tämä Kangaskapinan  joulusikermä-trikoo aivan ihastuttava ja kun messuilla näin sen vielä livenä olin myyty.

Meillä odotetaan joulua tänä vuonna joulukuoseissa ja jo eilen näillä juhlittiin koulun ja eskarin pikkujoulua. Paidat olivat odotetusti herättäneet ihastusta niin kavereiden kuin aikuistenkin keskuudessa. 

Kangas myytiin metrin raportteina ja siinä metrin matkalla oli viisi eri kuvaa. Metristä sai juuri ja juuri kaksi 130-140 senttistä paitaa kun vähän yhdisteli muita kankaita.

Paidat on ommeltu omilla kaavoilla ja lisänä käytetyt kankaat on kaivettu kaapista.

Takakappaleelle lisättävä jatke aiheutti suuresti päänvaivaa, valkoinen olisi ollut liian pliisu, musta liian jyrkkä, kuviollisen kanssa olisi tullut liian sekava ja kaapista ei löytynyt mitään sopivaa sinisen sävyäkään. Ja kun paidat piti saada seuraavaksi aamuksi niihin pikkujoulujuhliin niin kaappien tarpeilla oli todellakin mentävä kun yksikään kangaskauppa ei enää iltayhdeksän aikaan ollut auki.

Pienen penkomisen jälkeen onneksi löytyi palanen meleerattu tummanharmaata trikoota ja se sopi sävyihin kaikkein parhaiten, siis niistä olemassa olevista.

Mielestäni tämä menee kyllä joulusesongin ulkopuolellakin, sillä eihän tämä niin kovin jouluinen kuosi ole... talvinen enemmänkin. Kyllä meillä ainakin nämä käytössä varmasti useammankin kerran talven aikana ja ensi vuonna voikin sitten isommalta siirtää paidan pienemmälle mikäli siitä on vielä muuten jotain jäljellä.

-Minna-

Paljetteja ja rouheutta

Mä olen ihan hurahtanut silityskalvoihin ja niitä onkin tullut tosiaan käytettyä viime aikaisissa ompeluksissa aika paljon.
Tytönkin vaatekaappi suorastaan huutaisi lisää peruspaitoja ja värikkäät kirjavat kuosit
käyttövaatteissa ovat ehkä vähän ajaneet jo ainakin äidillä aikansa ohi.
Ajatuksissa siis simppeliä pertsaa, vähän höystettynä kalvokikkailuilla.
Kalvoissakin olen suosinut aika pelkistettyä linjaa ja
päässä muhiikin jo ajatukset useampaankin paitaan. 

Tässä siis sarjassaan ensimmäinen, pertsa vähän rouheammalla viimeistelyllä, höystettynä paljettikuosisella silityskalvolla. Sydämen ja tähden välillä ajatusta pyöriteltiin, neidin pyynnöstä päädyttiin sydämeen. 

Kaulus, helma ja hihat on viimeistelty niin, että ohuesta collegesta näkyy nurja puoli päällepäin. Kauluksessa ja helmassa käänne rullautuu ja hihoihin on ommeltu vähän leveämmät käänteet.

Ohuen ohut college Jätti-rätistä, kaava muokkaus laatikkopaidaksi tytön mitoilla piirretyistä peruskaavoista.

Isolla neidillä jo ison neidin elkeet, poseerauksiin haettiin jo jotain ihan muuta kuin pertsaa ;-).

Vuodenaika on vaan ihanan haasteellinen kun koittaa sisätiloissa iltamyöhään kuvailla.

-Minna-

Kaahut muutti meillekin

Kun näin Majapuun kuvan heille saapuneesta uudesta kankaasta, oli se rakkautta ensi silmäyksellä! Mutturalla-blogia kirjoittava Annika Nykänen oli piirtänyt hellyyttävän Bears-kuosin murretun mintun ja roosan värisenä luomutrikoona. Se tuli naputeltua ostoskoriin melkein heti ja myös kuopus ihastui kankaaseen sen nähdessään. Parina päivänä poika halaili kangasta ja hoki "mun" ja vei sen ompelukoneen viereen käskien "äi-ti ompe!" Ja äitihän ompeli <3

Kaavat piirsimme yhdessä pikkumiehen kanssa ja ne piti kuulemma pestä ennen käyttöä. Hienosti poika käytti ne pesukoneen sisällä ja toi sitten minulle, jotta saatiin kankaat leikattua :) Päiväunien aikana ompelin paidan valmiiksi ja riemu oli sanoinkuvaamaton, kun kuopus heräsi päikkäreiltä ja sai uuden paitansa päälle <3

Kaavana on Raide-trikoopaita Ottobrestä (6/2012), jonka muokkasin valetuplahihaiseksi. Hiha on siis yhtenäinen, mutta näyttää kuin olisi pitkähihainen t-paidan alla. Alunperin hihat piti tehdä mustavalkoraitaisesta, mutta se ehti loppua Majapuulta juuri ennen kuin saavuimme liikkeeseen. Tämä on tosi hyvän mallinen trikoopaidan kaava, jota olen käyttänyt ennenkin isommille lapsille. Koot alkaa 92 sentistä, joten pienensin kaavaa yhden koon verran kuopukselle siis 86 senttiseksi.

 Kaava: Raide-trikoopaita, Ottobre 6/2012 (muutettu valetuplahihaiseksi)

Kangas: Bears-luomutrikoo, Majapuu ja musta trikoo, Kankaamo

Illalla ompelin paidan kaveriksi vielä mustat housut joustocollegesta Little Rabbit -kaavalla (Ottobre 1/2012), joiden…

… takataskusta pilkistää kaahu, kukas muu ;)

Kaava: Little Rabbit, Ottobre 1/2012 (tasku ja karhu lisätty)

Kangas: joustocollege, Jätti-Rätti

Mutta mikä ihmeen "kaahu" ja miten niin "meillekin"? Ihana Fagerwear-blogin Hanna ehti jo aiemmin ommella tästä kankaasta ja hänen pienen tyttönsä nimitys kankaasta "kaahut" sopii tähän täydellisesti. Tästä tuli siis kaahukangas ja meidän pikkuisen lempivaatteet <3

Ja sitten pienelle mallille iski täysväsymys ja pääsi päiväunille sänkyynsä <3 kaahuvaatteissaan <3

-Jaana-

Pelipaita pimeisiin iltoihin

Kummipoika haluaa isona Koposeksi. Ja kummitäti haluaa suojella pientä ulkona leikkijää edes jollain tavalla. Niinpä pienelle koripalloilijalle valmistui pelipaita pimeisiin syysiltoihin. Kyllä nyt tuleva Koponen näkyy pimeässäkin!

Heijastinliivissä kaikki kuviot ovat heijastinkankaasta. Mustan värinen heijastaa valitettavan huonosti, mutta harmaa onneksi sitäkin paremmin. Kangas on samaa Kangastukusta tilattua Michael´s High-Techin ulkoilukangasta, jota oli myös näissä omille lapsille ommelluissa heijastinliiveissä. Sopii tähän käyttöön loistavasti, kun on hengittävää, tuulenpitävää sekä vettä ja likaa hylkivää kangasta. Reunoissa on leveät, pehmeät kuminauhat, jotta heijastinliivi on helppo pukea päälle ja mukava käyttää.

Malli oma

Koripallon kuva netistä kopioitu, muut itse piirrettyjä

Heijastinliivin kangas: ulkoilukangas, Kangastukku

Heijastinkankaat: musta & valkoinen, Kangastukku ja harmaa, Jätti-Rätti

Kuviot on leikattu heijastinkankaasta ja liimattu ensin kankaaseen Prymin liimaspraylla; helppo käyttää ja tämän jälkeen helppo ommella kiinni. Heijastinkuviot on ommeltu kiinni ulkoilukankaaseen reunoistaan. Samalla tavalla ompelin viime talvena nämä omille lapsille tulleet heijastinliivit. Toimivaksi havaittu tapa siis, jota uskaltaa suositella muillekin.

Eikä tässä vielä kaikki! ;) Täytyihän kummipojan päähän ommella myös pipo heijastinkuviolla. Ja kuviona luonnollisesti koripallo :D Kuva on leikattu heijastinsilityskalvosta Silhouetten leikkurilla ja siis silitetty kankaaseen kiinni. Ihanalta Minnalta löytyy silitysprässi, jolla silityskalvokuviot saa takuuvarmasti pysymään kankaassa kiinni! Pipon kangas on tummansinistä joustofarkkua.

Kuva netistä, heijastinsilityskalvosta Silhouettella leikattu

Kangas: farkkujersey, Jätti-Rätti

-Jaana-

Tähti tähtipaidassa

Perusvaatteita tarvitaan aina ja taas kerran ollaan siinä tilanteessa, että lasten vaatekaapit huutaisi niitä perusvaatteita. Miten ne voivatkaan mennä pieneksi niin nopeasti ;-).
Jo kesällä ostin Kankaamosta tätä tosi kauniin sävyistä hieman harmahtavan vaalean sinistä tähtitrikoota. Niitä tähtiä kun meillä on ollut varmaan kaikissa mahdollisissa markkinoilla olleissa väreissä. Paitakin valmistui jo loppukesästä, mutta näytti yksinään hieman tylsältä ja yöpukumaiselta.
Ideakin siinsi jo paidan muuntamiseen raflaavammaksi,
mutta toteutuksessa menikin sitten aikaa, paljon.
Vihdoin kun sain aikaiseksi hommata lisää (lue: osallistua kalvokimppaan) ruskeaa silityskalvoa sain ideani toteutettua. Onneksi, sillä kohta tämäkin peruspaita on varmaan liian pieni.

Kangas: Kankaamo

Kaava: Oma, pojan mitoilla

Kuvio: Silhouetella MDP suppliesin kalvoilla

-Minna-

Pianissimo

Keskimmäinen tytär aloitti tänä syksynä pianotunnit ja alkusyksyn tyttö on joutunut raahaamaan tavaroitaan pianotunnille milloin missäkin kassissa; on ollut äidin kirjastokassia, tyllikassia kuin kaupan kestokassejakin. Niinpä tytölle valmistui oma kassi pianotunteja varten. Pianissimo eli kyllä mitenkään kuvaa alkavaa pianoharrastusta vaan enemmänkin fortissimo tai staccato ;)

Kassin mustat osat ovat tekonahkaa ja valkoiselle markiisille on ommeltu kiinni musta nuottiviivasto. Tytär pyysi kassin vuorikankaaksi mintunvärisen puuvillan ja ompelin siihen kaksi taskua mustasta tekonahasta mm. puhelinta ja avaimia varten. Kassin tuli oli sen verran suuri, että sinne mahtuu kaksi pianokirjaa, iso nuottivihko, kansio sekä penaali.

Nuottiviivastokuvionauhan saadessani olivat nuo nuottiavaimien "kolot" umpinaisia ja yksi lauantai-ilta leikkasin pienillä saksilla ylimääräiset palat pois. Kyllä muutaman kerran kävi mielessä onko tässä mitään järkeä, mutta lopputulos palkitsi! Sama ajatus tuli mieleen nuottiviivastoa kiinni ommellessa, kun tikkasin sen pisto pistolta ompelukoneella ääriviivoja mukaillen. Hullu perfektionisti, I know...

Idea oma

Kankaat: Jätti-Rätti

Kuvionauha: Antassu

Ja täytyihän kassin lisäksi tehdä settiin myös nuottiviivastopenaali! Ihan mintunvihreää vetoketjua kaapista ei löytynyt, mutta haalean vaaleansininen sai käydä :) Vuori samaa mintunväristä puuvillaa kuin kassissakin ja päällinen mustaa tekonahkaa.

Ihana, että tyttö innostui pianon soitosta toisin kuin isosiskonsa, jota ei ole saatu suostuteltua tunneilla mitenkään :/ Itselle pianon soittotaidosta on ollut paljon iloa ja apua elämässä, joten riemuissani ilmoitin tytön pianotunneille, kun sitä pyysi.

Iloa ja tsemppiä pianonsoittoon, rakas lapseni!

-Jaana-