Sinisyysinhon selätys

Minä en tykkää sinisestä. Minä en ole koskaan osannut käyttää sinistä. 

Minulla ei ole mitään sinistä vaatetta (eikä oikeastaan mitään muutakaan sinistä), jollei sinisiä farkkuja lasketa mukaan. Minulla ei oikeesti ole edes sinisiä ompelulankoja, 

tai no vaaleansinisiä jotain pojan vaateompeluihin hommattuja.

Taannoisella Eurokankaan visiitillä Jaanan kanssa pengoimme viskoosilaaria ja ihastuin, tai oikeastaan jopa rakastuin aivan unelmaiseen SINISEEN minitähdillä kuvioituun viskoosiin.

Ei varmaan tarvitse montaa kertaa arvata, lähtikö kangas matkaan vai eikö?

Minä en myöskään ole kovin sinut vesiputouspääntiellä varustettujen vaatekappaleiden kanssa, mielestäni ne eivät oikein sovi minulle. Mutta mitä ihana ystäväni Jaana ehdotti minua tekemään, vesiputouspääntiemekon...

Siinä minä sitten olin onnellisena sininen kangas kassissa ja ajatus vesiputouspääntiemekosta, molemmat asioita joita en olisi ikinä kuvitellut työstäväni.

Ja tällainen siitä sitten syntyi, omalla kaavalla, Jaanan opastamin muutoksin tätä ohjetta mukaillen. Tarviiko sanoa enempää... olen rakastunut, johonkin sellaiseen jota olen kammoksunut jo kauan.

Vyö on löytö Aleksi 13 loppuunmyynnistä, 

iskin silmäni siihen tietäen, että siitä tulee hyvä pari juuri tälle mekolle.

Ehkä minä vielä uskaltaudun kokeilemaan jotain muutakin sinistä ja toistakin vesiputousmekkoa.

-Minna-

M niinkuin murheenkryyni

Jos jokin ompelus voi vastustaa kaikin voimin, niin tämä oli todella sitä! Todellinen murheenkryyni! Halusin ommella kuopukselle jumpsuitin. Ostin kankaan ja vetoketjun. Ei vaan tullut oloa, että olisin saanut projektia edes aloitettua. Poika kasvoi. Päätin vuoden päästä eli tänä keväänä vihdoin tehdä jo ostetusta kankaasta jumpsuitin, mutta vaatteen koko oli tottakai muuttunut todella paljon ja tarvittiin pidempi vetoketju. Oikeanväristä vetoketjua ei tuntunut löytyvän tarpeeksi pitkänä. Ostin kankaaseen sopivan tummanruskean resorin. Kotona se osoittautui väärän väriseksi. Piirsin kaavat, leikkasin kankaat ja ompelin jumpsuitin kanttauksiin asti valmiiksi. Kului kuukausi tai parikin. Otin kangastilkun mukaan kauppaan ja ostin uuden resorin. Kun mallasin uutta resoria isomman kangaspalan kanssa, oli sekin väärä. Ostin kolmannen tummanruskean resorin. Jes, vihdoin oikeansävyinen. Sopiva vetoketju löytyi paikallisesta ompelutarvikeliikkeestä.

Yhtenä lauantai-iltana päätin, että nyt tämä vastustaja-jumpsuit ommellaan valmiiksi. Kangas venyi ja kupruili niin pahasti, että vetoketju ei ollut tarpeeksi pitkä. Päätin, että kesken ei jätetä vaan nyt se tulee vihdoin valmiiksi. Hampaat kirjaimellisesti irvessä ompelin vaatteen loppuun, vaikka saumurinkin alkoi temppuilemaan, alalanka loppui kesken, hunajakenno-ommel takkusi ja kaikki tuntui vastustavan. Valmista tuli! Huh!

Ruskea joustocollege kuten myös resori ovat Majapuulta. Koska jumpsuitin kaava on suhteellisen leveä, otin vähän sivuilta pois ja lisäsin myös pituutta resoreihin. Hupun vuoritin Minnalta ylijääneestä eläinkuvioisesta trikoopalasta, joka oli juuri hupun kokoinen. Huppu saakin erityismaininnan ollen ainoa asia tässä vaatteessa, joka ei vastustanut ollenkaan.

Kangas: jc, Majapuu

Vetoketju: Va-Rit

Kaava: jumpsuit koko 86cm, Ottobre 4/2012

Miksi päivitän tämän Murheenkryynin ja ei-todellakaan-onnistuneen-eikä-myöskään-kauniin jumpsuitin blogiin? Ihan vaikka siitä syystä, että nostan itselleni hattua, että se tuli tehtyä valmiiksi kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Kaunis tuo ei ole, mutta käyttökelpoinen se on kuitenkin. Myöskin siitä syystä pääsee blogiin, jos joskus käsityöblogeja lukiessa tuntuu, että kaikki on ruusuilla tanssimista ja ompelukset aina täydellisiä, niin se ei todellakaan ole totuus. Vaikka kuinka olisi ommellut pitkään ja tehnyt aina käsitöitä, välillä rapatessa roiskuu ja pahasti ;)


Mikä tuo ensimmäisen kuvan toinen jumpsuit sitten on? Olkoon se R niinkuin revanssi. Minuahan ei lannisteta ;) Päätin ottaa heti perään toisen jumpsuitin työn alle ja tällä kertaa homma sujui loistavasti. Onneksi, sillä kolmatta jumpsuitia en enää olisi alkanut tekemään :D

Raitakangas on Jätti-Rätin palalaarista löytynyt unelmapehmeä trikoo, josta sain juuri ja juuri askarreltua jumpsuitin. Kangasta jäi yli noin 10x15cm pala eli se tuli tehokkaasti hyödynnettyä. Löysin tätä keväällä kaksi palaa ja toisesta tuli jo aiemmin itselleni raitapaita venepääntiellä. Kanttaukset sekä hihan- ja lahkeensuut tein tummansinisestä trikoosta, koska oikeansävyistä resoria ei löytynyt. Samalla tummansinisellä on vuoritettu myös huppu. Pituutta sen verran reilusti, ettei heti meni pieneksi ja kokoa pystyy säätämään aluksi hihan- ja lahkeensuut kääntämällä. Tällainen haalari on tosi mukava vauvalle tai taaperolle, kun on helppo pukea päälle ja pysyy päällä. Jos olisi tullut lämmin kesä, olisi nämä olleet loistavat vaikka uimarannalta kotiin tultaessa. Tänä kesänä ei ole paljon luonnonvesissä tarvinnut uida.

Kangas: raitatrikoo Jätti-Rätin palalaarista ja tum.sin. trikoo, Jätti-Rätti

Vetoketju: Va-Rit

Kaava: jumpsuit koko 86cm, Ottobre 4/2012

Kyllä lähtee ja vauhtia ei taaperon elämästä puutu!

-Jaana-

#blogisitarina - blogimme tarina

Saimme Kototeko-blogin Sannalta haasteen kertoa oman blogimme tarina. Mielenkiintoinen haaste, joten otimme sen ilolla vastaan, sillä onhan mukava lukea tarinoita blogeista.

Meidän blogimme tarina alkaa Handmade by Minna -blogista, jota Minna kirjoitti usean vuoden ajan. Blogin kirjoittaminen hieman jäi, vaikka käsitöitä tuli tehtyä samalla innolla kuin aiemminkin.

Jaana ei ollut koskaan aiemmin kirjoittanut blogia ja oli päättänyt, ettei aloitakaan. Minna useampaan kertaa ehdotti blogin aloittamista, mutta idea ei kiinnostanut. Omia käsitöitä olisi kyllä kiva koota johonkin muuallekin kuin tietokoneen kuvakansioihin talteen.

Alkukeväällä 2014 Minna ehdotti yhteisen käsityöblogin perustamista, joka otti heti tuulta alleen ja alkoi kova pohdinta blogin nimestä. Koska asumme lähekkäin, mietimme blogin nimeä joka kuvastaisi asuinpaikkaamme. Pohdinnassa oli jos jonkinnäköistä nimiehdotelmaa, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Ideoita vaihdeltiin kävelylenkeillä ja viesteillä, kahvikupin äärellä ja kangaskauppareissuilla.


Kun ajoimme yhdessä keväällä 2014 Majapuun avoimiin oviin Naantaliin, heitti Jaana "Villa & Villa" -nimen viimeiseen risteykseen ajettaessa. Se kolahti heti. Nimi kuvastaa blogimme sisältöä; villaa materiaalina viitaten käsitöihin ja villaa kotina viitaten sisustukseen ja kotiin. Samalla "Villa & Villa" kuvastaa tämän blogin olevan kahden ystävän yhteinen; kahdessa villassa kirjoitettua. Blogimme otsikkona on alusta saakka ollut sama "Villa & Villa" -teksti, josta löytyy lankakerä iin pisteenä ja talo a-kirjaimena.

Eipä mennyt montaa päivää, kun blogi oli muokattu kuntoon ja ensimmäinen blogiteksti kirjoitettu "Tervetuloa Villa & Villaan" (10.4.2014). Tuosta ensimmäisestä postauksesta löytyy myös lyhyet kuvaukset millaisia käsitöitä olemme silloin tehneet ja joita on tässä blogissa jatkossa ollutkin. Olemme kumpikin tehneet käsitöitä "aina" ja on ollut mukava koota tänne käsityöpäiväkirjaa osasta valmistuneista jutuista.

Miksi perustimme tämän blogin ja miksi sitä jaksamme kirjoittaa? Ensinnäkin on hauska nimenomaan koota yhteen paikkaan kuvat ja tarinat valmistuneista käsitöistä. Jos ne haluaisi tallettaa muistoina vain itseä varten, olisi se tuhat kertaa helpompaa ja nopeampaa tehdä vaan kuvaamalla tuotokset omiin kansioihin. Blogin kautta niistä on iloa ja ideoita muillekin ja samalla saa jakaa onnistumisia (ja tuskastumisiakin) muiden kanssa. Mitään tavoitteita meillä ei ole blogin suhteen vaan se saa toimia meidän käsityöpäiväkirjana.

Useampi on kysynyt millaista on kirjoittaa blogia yhdessä toisen henkilön kanssa? Meidän reilun vuoden kokemuksella se on ollut todella antoisaa ja helppoa. Tärkeää on ollut tietenkin, että blogin tuleva sisältö mietittiin ja rajattiin etukäteen yhdessä. Vieläkin tärkeämpää on ollut, että blogia tehdessä on täydellinen luottamus toiseen ja sama näkemys sekä avoin, suora keskusteluyhteys. Jos toinen ei ole sydänystävä, olisi tämä varmasti ollut haasteellisempaa. On ollut mahtavaa, että ennen yksin harrastetusta asiasta, käsitöistä, on saanut yhteisen harrastuksen. Kun aikanaan tutustuimme ja ystävystyimme samanikäisten esikoistyttöjemme kautta, emme alkuun tienneet kummankin ompelevan ja tekevän käsitöitä. Kun tämä asia tuli jossain vaiheessa ilmi, oli ihana saada vertaistueksi ja kuuntelijaksi jonkun, joka jakoi saman kiinnostuksen kohteen. Myös blogin kirjoittaminen on ollut mukavampaa ja rennompaa, kun sisältöä on tuottamassa kaksi henkilöä eikä se ole pelkästään oman aktiivisuuden varassa.

Blogin sisältö on pysynyt aika samana koko ajan. Luetuimpia postauksia ovat ohjeet ja niistä erityisesti pussukan ohje ja vaunuverhon ohje. Mitään erityisiä käännekohtia ei reilun vuoden ikäisessä blogissa ole vielä havaittu :) Jaana kyllä tunnistaa, että vaatteiden ompelu on lisääntynyt koko ajan. Jos aiemmin ompelukset olivat suurimmaksi osaksi puuvillasta erilaisia sisustusjuttuja, kasseja sekä pussukoita ja harvat vaatteet tytöille ommeltuja naamiaisasuja, on nyt tullut ommeltua yhä enemmän käyttövaatteitakin ja jopa itselle. Blogin julkaisuista löytyy kuvakoosteet, joihin linkit tuossa oikeassa reunassa ylempänä. Alla muutamia poimintoja kummankin käsitöistä.

Me haastamme seuraavat blogit kertomaan oman tarinansa:

   Cutie -blogi & Noora

   Fagerwear -blogi & Hanna

   Eilen tein -blogi & Hanne

   Pumpulia ja Pellavaa -blogi & Ilona

Ohjeet tulevat tässä.
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.

-Jaana & Minna-

Vinoa leikkausta ja raitaa

Kun näin Helmoja ja hepeneitä -blogin Kristan ompelemat paidat, kolahti malli heti ja idea jäi kytemään hetkeksi. Kangaslaatikoista ei mikään kangas tuntunut sopivan tähän malliin, joten kävin ostamassa Kankaamosta ihanaa leveäraitaista trikoota. Mustavalkoisena tottakai.

Kaava on Burda-lehdestä (4/2014) ja mallikuvan yhteydessä lukeekin, että kaavaa voi pidentää jonkin verran, jos haluaa paidasta pidemmän. Kyllä kiitos, muuten napa olisi näkynyt. Pidensin kaavaa noin 10 senttiä ja kavensin reilusti sivuilta sekä hihoista. Tästä tuli mukava jakkumainen paita.

 Kaava: Burda 4/2014

Kangas: raitatrikoo, Kankaamo

Ompeluohje oli taas minulle osittain täyttä hepreaa, joten sitä hetken luettuani päätin ommella paidan oman visioni mukaan. Taitoin leveät päärmeet vinoreunoissa ja ompelin kaksoisneulalla päältä. Ei varmasti mennyt samalla tavalla kuin ohje olisi neuvonut, mutta siistit tuli ja se on pääasia.

Tunne, kun seisot kadulla ohikulkijoiden ihmetellessä ottamassa blogikuvia puserosta, jota tuuli riepottaa koko ajan… Meillä oli taas naurunsekainen kuvaussessio Minnan kanssa; tätä blogia ei kirjoiteta otsa rypyssä ;)

-Jaana-

Sydämellinen Marimekko

Ostin taannoin Marimekon pellavakangasta,
kahdessakin värissä.
Marinoituivat kaapissa kun en raaskinut ommella mitään,
toinen niistä marinoituu edelleen.
Toisesta ompelin itselleni samanmoisen sydänselkäisen mekon
kuin tämä ystävänpäivän vaihtoon ompelemani tytön mekko.

Kaavana on pohjalla käytetty jotain kotelomekon kaavaa,

ehkä Ottobresta. En muista enää, kun piirtämisestä on sen verran aikaa ja merkinnätkin kaavasta on jo hävinneet muokkausten myötä syntyneiden uusien versioiden kautta.

Toinen marinoituva pellava on samalla kuosilla, mutta värit toisin päin.

Pitäisköhän siitäkin saada jo jotain aikaan tämän kesän aikana.

Olalla oleva laukku on myös itse ommeltu, viime kesäisen Tanskan matkan kankaista.

Siitä lisää, ehkä, joskus myöhemmin.

-Minna-

Salaiselle ystävälle jalkapallosetti

Ompeluryhmässä järjestettiin taas vaatevaihtotapahtuma, jonka ideana oli ommella kaksi tuotosta salaiselle, arvotulle ystävälle ja me vuorostaan saimme kaksi ommeltua asiaa joltakin salaiselta ystävältä.  Omasta salaisesta ystävästä saa jonkin verran tietoja eli ihan tyhjästä ei ideaa joudu keksimään. Edellisen kerran osallistuimme vastaavaan tapahtumaan Minnan kanssa molemmat ystävänpäivänä, jolloin minä ompelin tuplapaidan ja laukun sekä Minna mekon ja pipon.

Nyt sain salaiseksi ystäväkseni 8-vuotiaan pojan, joka harrastaa jalkapalloa sekä soittaa viulua, tykkää väreistä ja rennoista vaatteista. Ensin meinasi mennä luu kurkkuun, koska ollaan kaukana mukavuusalueeltani eli isompien tyttöjen vaatteista tai pienten taaperoiden vaatteista. 8-vuotias poika tuskin innostuu mekoista tai laukuista ;) Hetken ideaa pohdittuani ompeluystävien kanssa, muotoutui ajatus jalkapalloaiheisesta hupparista ja sellainen siitä tulikin. Pienemmäksi ompelukseksi tein shortsit samasta kankaasta.

Tuo jalkapallokuosinen kangas oli heti ajatuksissa, mutta eihän sellaista löydy varastoistani. Ajattelin kokeilla huhuilla sellaista paikallisesta fb-ompeluryhmästä ja sainkin vastauksen muutamassa minuutissa ja teimme kangasvaihdon heti seuraavana päivänä. Kiitos Sanna! Jalkapallokankaasta tuli kaaritaskut ja hupun vuori. Väriä sain laittamalla vihreän vetoketjun ja hihansuiden resorit. Ihana, pehmeä kotimainen joustocollege löytyi Kankaamosta.

Lyhyen googlettelun tuloksena löysin useamman hupparikaavan, joista Ottobren Funny Fox oli saanut kehuja plus se löytyi omasta lehtihyllystä eli kaavakin oli valittu. Tein kaavaan ainoastaan pieniä muutoksia (mm. hupun vuorittaminen ja pituutta sen verran lisää, mitä vetoketju antoi myöden).

Kaava: Funny Fox -huppari (OB 4/2012)

Kangas: jc (Kankaamo), jalkapallokangas ompelukaverilta, resori (Majapuu)

Hupun tosiaan vuoritin mallista poiketen. Ja kankaana luonnollisesti jalkapallokuosi. Tämä oli muuten ensimmäinen vetoketjullinen huppari, jota olen aikuisiällä ommellut ja jouduin hieman pähkäilemään ompelujärjestystä, koska halusin ommella tuon hupun pussiin. Onnistui. Olin tyytyväinen.

Ensin ajattelin kantata kaaritaskut vihreällä resorilla, mutta siitä olisi tullut liian levoton. Molemmat reunat pelkällä mustalla kantaten olisi ollut liian kova ja taas valkoisella liian pliisu. Niipä kanttasin pidemmän eli ulkokaaren mustalla ja sisäkaaren valkoisella. Hyvä, että hupparin kaavassa oli myös kaaritaskut niin sain ommeltua ne oikealle korkeudelle.

Pienemmäksi ompelukseksi tein tosiaan samasta joustocollegesta shortsit. Niissä on kuminauha vyötäröllä ja narut lähinnä koristeena. Lahkeeseen applikoin mustan E-kirjaimen pojan etunimen mukaan. Applikointi ei onnistunut täydellisesti vaan olisi kannattanut sittenkin laittaa mustasta silityskalvosta. Sellaista ei vaan omasta varastosta löytynyt.

Kaava: Ultimate Casual (OB 4/2013) muokattuna shortseiksi

Kangas: joustocollege (Kankaamo)

Sovituskuvien ottaminen olikin haasteellisin vaihe. Hupparisetti oli juuri esikoisemme kokoinen… mutta pojalle ommeltu. "Poikavaate!" ilmoitti neiti 9,5v. Jonkin aikaa keskusteltiin, että sovituskuvat olisi kiva saada ja muita samankokoisia poikia ei ole mahdollista saada malliksi. Lopulta tyttö suostui ja lymyili pihalla kuvia otettaessa, etteivät naapurit vaan näe ;) Ei siis toivoakaan, että olisin voinut kuvata vaatteet esimerkiksi jalkkiskentällä :D Jättis-tuutin neiti tahtoi kuvauspalkkioksi.

-Jaana-