M niinkuin murheenkryyni

Jos jokin ompelus voi vastustaa kaikin voimin, niin tämä oli todella sitä! Todellinen murheenkryyni! Halusin ommella kuopukselle jumpsuitin. Ostin kankaan ja vetoketjun. Ei vaan tullut oloa, että olisin saanut projektia edes aloitettua. Poika kasvoi. Päätin vuoden päästä eli tänä keväänä vihdoin tehdä jo ostetusta kankaasta jumpsuitin, mutta vaatteen koko oli tottakai muuttunut todella paljon ja tarvittiin pidempi vetoketju. Oikeanväristä vetoketjua ei tuntunut löytyvän tarpeeksi pitkänä. Ostin kankaaseen sopivan tummanruskean resorin. Kotona se osoittautui väärän väriseksi. Piirsin kaavat, leikkasin kankaat ja ompelin jumpsuitin kanttauksiin asti valmiiksi. Kului kuukausi tai parikin. Otin kangastilkun mukaan kauppaan ja ostin uuden resorin. Kun mallasin uutta resoria isomman kangaspalan kanssa, oli sekin väärä. Ostin kolmannen tummanruskean resorin. Jes, vihdoin oikeansävyinen. Sopiva vetoketju löytyi paikallisesta ompelutarvikeliikkeestä.

Yhtenä lauantai-iltana päätin, että nyt tämä vastustaja-jumpsuit ommellaan valmiiksi. Kangas venyi ja kupruili niin pahasti, että vetoketju ei ollut tarpeeksi pitkä. Päätin, että kesken ei jätetä vaan nyt se tulee vihdoin valmiiksi. Hampaat kirjaimellisesti irvessä ompelin vaatteen loppuun, vaikka saumurinkin alkoi temppuilemaan, alalanka loppui kesken, hunajakenno-ommel takkusi ja kaikki tuntui vastustavan. Valmista tuli! Huh!

Ruskea joustocollege kuten myös resori ovat Majapuulta. Koska jumpsuitin kaava on suhteellisen leveä, otin vähän sivuilta pois ja lisäsin myös pituutta resoreihin. Hupun vuoritin Minnalta ylijääneestä eläinkuvioisesta trikoopalasta, joka oli juuri hupun kokoinen. Huppu saakin erityismaininnan ollen ainoa asia tässä vaatteessa, joka ei vastustanut ollenkaan.

Kangas: jc, Majapuu

Vetoketju: Va-Rit

Kaava: jumpsuit koko 86cm, Ottobre 4/2012

Miksi päivitän tämän Murheenkryynin ja ei-todellakaan-onnistuneen-eikä-myöskään-kauniin jumpsuitin blogiin? Ihan vaikka siitä syystä, että nostan itselleni hattua, että se tuli tehtyä valmiiksi kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Kaunis tuo ei ole, mutta käyttökelpoinen se on kuitenkin. Myöskin siitä syystä pääsee blogiin, jos joskus käsityöblogeja lukiessa tuntuu, että kaikki on ruusuilla tanssimista ja ompelukset aina täydellisiä, niin se ei todellakaan ole totuus. Vaikka kuinka olisi ommellut pitkään ja tehnyt aina käsitöitä, välillä rapatessa roiskuu ja pahasti ;)


Mikä tuo ensimmäisen kuvan toinen jumpsuit sitten on? Olkoon se R niinkuin revanssi. Minuahan ei lannisteta ;) Päätin ottaa heti perään toisen jumpsuitin työn alle ja tällä kertaa homma sujui loistavasti. Onneksi, sillä kolmatta jumpsuitia en enää olisi alkanut tekemään :D

Raitakangas on Jätti-Rätin palalaarista löytynyt unelmapehmeä trikoo, josta sain juuri ja juuri askarreltua jumpsuitin. Kangasta jäi yli noin 10x15cm pala eli se tuli tehokkaasti hyödynnettyä. Löysin tätä keväällä kaksi palaa ja toisesta tuli jo aiemmin itselleni raitapaita venepääntiellä. Kanttaukset sekä hihan- ja lahkeensuut tein tummansinisestä trikoosta, koska oikeansävyistä resoria ei löytynyt. Samalla tummansinisellä on vuoritettu myös huppu. Pituutta sen verran reilusti, ettei heti meni pieneksi ja kokoa pystyy säätämään aluksi hihan- ja lahkeensuut kääntämällä. Tällainen haalari on tosi mukava vauvalle tai taaperolle, kun on helppo pukea päälle ja pysyy päällä. Jos olisi tullut lämmin kesä, olisi nämä olleet loistavat vaikka uimarannalta kotiin tultaessa. Tänä kesänä ei ole paljon luonnonvesissä tarvinnut uida.

Kangas: raitatrikoo Jätti-Rätin palalaarista ja tum.sin. trikoo, Jätti-Rätti

Vetoketju: Va-Rit

Kaava: jumpsuit koko 86cm, Ottobre 4/2012

Kyllä lähtee ja vauhtia ei taaperon elämästä puutu!

-Jaana-