Hurahdus villakangastakkeihin

Huomaa taas, että syksy on saapunut kun tämä rouva haaveilee takeista. Ja kaikenlaisista takeista, melkein kaikille perheenjäsenille, mutta erityisesti villakangastakeista.

Niinhän se siis tänäkin syksynä oli ommeltava itselle uusi villakangastakki. Se takkien ompeluhimo ei suinkaan päättynyt tähän yhteen takkiin, vaan mielessä edelleen siintää ne lasten takit sekä vielä yksi, vaaleanharmaa villakangastakki itselle.
Mutta, kuinka monta villakangastakkia sitä nainen tarvitsee? Vielä on ihan täysillä käytössä viime syksynä ommeltu takki, sekä joku ihan kaupallinenkin päällepuettava. Mun kohdalla se vastaus taitaa olla, että niin monta kuin suinkin saa kaappiin sullottua ;-).

No itse takkiin, ajatus lähti siitä kun yhtenä päivänä töissä näin työkaverilla kivan harmaan villakangastakin ja jo samana päivänä alkoi sopivan kankaan metsästys.
Eurokankaassa olisi sopiva harmaa ollutkin, mutta kun ajatus oli taas kokeilla jotain uutta kaavaa, en raaskinut ostaa 2,5 metrin pätkää kangasta jonka metrihinta oli 35€/metri.
Paikallinen Jätti-Rätti ei tälläkään kertaa pettänyt kangastarjonnallaan, vaan sieltä löytyi aivan ihanaa pehmoista vaaleaa, beigen väristä villakangasta. Olisi siellä se harmaakin ollut, kaunis sellainen, mutta tuo nyt sillä visiitillä miellytti silmää enemmän. Hinnallakaan ei pala todellakaan ollut pilattu.

Kaava on sekalainen muokkaus kolmea eri kaavaa, eli sitä viime vuotista villakangastakin kaavaa, everyday wear takin kaavaa Ottobren numerosta 2/2015 sekä trenchcoat takin kaava Ottobren numerosta 2/2014. Kaavoja on yhdistelty niin paljon, ettei lopputulema ole suoraan mikään niistä, eli voiko tässä kohtaa jo sanoa, että se on oma kaava?

Kangas ja vuorikangas Kaarinan Jätti-Rätistä.

Napit Tuumasta. 

Yhteensä takkitarvikkeille tuli hintaa n. 39€. 

Työtä en kellottanut, mutta arvioisin että lähemmäs 10 tuntia siinä vierähti, varsinkin kun kaavojen piirtämisessä meni aika pitkään.

Taskut piilotettu etusivusaumaan ja ompelumerkki tehty nahasta niskapalaan kiinnittäen. Nahkaan on painettu By Villa, mutta kuvassa se ei juuri erotu. Pelkkä lyöminen ei näköjään riittänyt vaan olisi pitänyt tehdä se stanssaus tuohon nahkapalaan Cutien tyylillä. 

En ole koskaan yhteenkään takkiin tehnyt takahalkiota, syystä että koen sen jotenkin hankalaksi ymmärtää. Olin jo tässäkin tapauksessa vähällä luovuttaa, sillä siitä ei vaan meinannut millään tulla mitään. En todellakaan tiedä onko se nyt oikeaoppisesta tehty, todennäköisesti ei, mutta onpahan tehty ja näyttää vielä jokseenkin oikeanlaiselta.

Jaksoin jopa väkertää niin paljon, että ompelin terenauhan vuorin ja päällisen yhdyssaumaan. Tulee kyllä näin tehden todella paljon viimeistellymmän näköinen.

Sitten vaan toivotaan, että kelejä riittää villakangastakillekin, ettei koko syksyä tarvitsisi kulkea sadetakissa.

-Minna-